VALTA ILMAN VASTUUTA
Randall Kerriganin pitkä tie katuväkivallasta Facebookin huipulle
Rasistinen puhe, naisia halventava käytös, selittämättömät kuolemat ja vuosien väkivaltainen historia eivät estäneet Randall Kerriganin nousua Facebook West Coast Corporationin toimitusjohtajaksi. Night City Mirrorin haltuunsa saama aineisto herättää vaikeamman kysymyksen kuin sen, millainen mies Kerrigan on: kuinka paljon rikollisuutta yhtiön johto saa harjoittaa ennen kuin sillä on seurauksia?
Nancy McMiller / Night City Mirror – tutkiva toimitus
Night Cityssä tavallinen ihminen, joka ampuu kadulla sivullisen, joutuu yleensä pakenemaan poliisia. Randall Kerriganista tuli toimitusjohtaja. Tämä ei ole kielikuva.
Night City Mirror on viime kuukausien aikana käynyt läpi Randall “Boom Boom” Kerriganin ja hänen pitkäaikaisen lähipiirinsä historiaa. Olemme haastatelleet entisiä työntekijöitä ja yhteistyökumppaneita sekä tarkastaneet viestiliikennettä, turvakameramateriaalia ja sisäisiä asiakirjoja ajalta, jolloin Kerriganin nykyinen johtoryhmä työskenteli vielä turvallisuusalalla.
Aineisto piirtää kuvan miehestä, jonka käytös olisi useimmilla työpaikoilla johtanut potkuihin ja monissa tapauksissa rikostutkintaan.
Kerriganille se näyttää olleen ansioluettelo.
“Tuokaa semmoisia oikein lihavia neekereitä”
Night City Mirror julkaisee tässä jutussa muutamia Kerriganin käyttämiä rasistisia ilmaisuja sellaisina kuin ne esiintyvät alkuperäisessä aineistossa. Päätös ei ollut toimitukselle helppo. Ilmausten siistiminen kuitenkin peittäisi sen, mistä tässä on kysymys.
Kerriganin puheessa mustat ihmiset eivät toistu yksilöinä vaan kategoriana.
Eräässä Ironclad Securityn henkilöstöjärjestelyä koskevassa keskustelussa Kerrigan tilaa ravintolan ovelle työntekijöitä pyytämällä nimenomaan “oikein lihavia neekereitä, kaljupäisiä”.
Seuraavana päivänä, kun henkilöstöä ei ole tarpeeksi, hänen ratkaisunsa on jälleen sama:
“Jos sinne laitettaisiin vaikka neekereitä.”
Kyse ei ole yksittäisestä vuosien takaisesta lipsahduksesta.
Toisessa NCM:n tarkastamassa viestissä Kerrigan kirjoittaa mustalle liikekumppanilleen Lavonnelle:
“koska te neekerit ette kuitenkaan jaksa herätä, nähdään vasta 17.00”
Kerrigan käyttää samaa kieltä myös yksityisissä tilanteissa ihmisistä, jotka eivät ole hänelle vihollisia. Kun hän kohtasi kerran aamulla tuntemattoman mustan miehen, ensimmäinen reaktio oli kysyä, kuka “saatanan neekeriukko” paikalla oli.
Kun tällaisen puheen käyttäjä on humalainen turvallisuusalan pikkupomo, kyse on rasistisesta pikkupomosta. Kun saman puheen käyttäjä kontrolloi yhtä länsirannikon vaikutusvaltaisimmista yrityksistä, tuhansia työntekijöitä, yksityistä sotilasvoimaa ja valtavaa valvontainfrastruktuuria, kyse on toisesta asiasta.
Kyse on vallasta.
Sitten tulivat aseet
Kerriganin lähipiirin historia ei koostu vain puheesta.
Yhdessä NCM:n tutkimassa operaatiossa Kerrigan, John Victor, Ray Thomas ja Otto Ferguson lähtivät aseistettuina Night Cityn huumekauppa-alueelle. Ajoneuvon rekisterit peitettiin. Mukana oli rynnäkkökivääreitä, käsikranaatteja ja raketinheitin.
Operaation suunnittelusta kertovassa aineistossa ei puhuta pidätyksistä. Lopputulos oli useita kuolleita. Kerrigan heitti käsikranaatteja ihmisjoukkoon. Muut avasivat tulen eri kadunkulmissa.
On mahdotonta osoittaa pelkästään tämän materiaalin perusteella, että hyökkäyksen kohteet valittiin etnisen taustan vuoksi. Mutta on mahdotonta myöskään sivuuttaa sitä, että sama mies, joka käyttää mustista ihmisistä järjestelmällisesti rasistista kieltä, johti ryhmää, jonka “katujen puhdistamiseen” kuuluivat automaattiaseet ja sirpalekranaatit.
Eräässä vielä varhaisemmassa tapauksessa Kerrigan suunnitteli poliisin harhauttamista käyttämällä aiemmassa välikohtauksessa ammuttujen mustien miesten ruumiita.
Suunnitelman mukaan ruumiit vietäisiin toisen miehen asuntoon ja niiden ympärille rakennettaisiin saatananpalvontaa muistuttava lavastus. Kun suunnitelma ei toteutunut, ruumiiden hävittämiseen liittyvä aineisto muuttuu vielä synkemmäksi.
Kerriganiin yhdistetty pakettiauto nähtiin satamassa. Ruumiit päätyivät mereen.
Kun ne eivät uponneet, niihin ammuttiin lisää reikiä.
Tämä ei ole yritysjohtamisen rajatapaus. Tämä on tapa, jolla rikollisryhmä ratkaisee ongelman.
Naiset ovat Kerriganin maailmassa palvelu
Sama kuvio toistuu naisten kohdalla eri muodossa. Naiset esiintyvät Kerriganin puheessa hämmästyttävän usein ruumiina, ostettavina palveluina tai asioina, joihin miehellä on oikeus koskea.
Varhaisessa aineistossa Kerrigan tilaa prostituoituja liikekontaktiensa kautta ja kutsuu heitä jälkikäteen “halvoiksi huoriksi”.
Myöhemmin Sabre Springsin kirkolla Kerrigan kommentoi tapaamaansa nuorta naista tämän puolisolle:
“Ilo nähdä että tiukka pillu maistuu uskovaisellekin.”
Tällaista voidaan aina puolustella huonona huumorina. Sitä on vaikeampi puolustella, kun käytös jatkuu fyysisenä. NCM:n haltuun saamassa tallenteessa toimittaja Tina Soares saapuu Kerriganin työpaikalle tekemään tätä koskevaa ohjelmaa. Kerrigan tarttuu häneen selästä.
Soaresin vastaus kuuluu tallenteella selvästi:
“Vittu kädet irti, saatanan perverssi.”
Kerrigan päästää irti.
Tässä vaiheessa hän ei ole kapakan humalainen asiakas. Hän on korkea yritysjohtaja työpaikallaan ja Soares on siellä tekemässä työtään.
Myös tämän jutun kirjoittaja on tavannut Kerriganin hänen toimistossaan. Ensimmäisen pitkän haastattelumme aikana huomio kiinnittyi nopeasti siihen, kuinka luonnollisesti työpaikan rajat hävisivät hänen ympäriltään. Kokous muuttui viskin kaatamiseksi sohvalle. Kerrigan käyttäytyi kuin yrityksen tilat, työntekijät ja vieraat olisivat jatkoa hänen omalle olohuoneelleen.
Silloin se vaikutti lähinnä omituiselta. Nyt tiedämme enemmän.
Nainen juoksi karkuun. Kerrigan ampui selkään.
Kaikkein vakavin NCM:n löytämä tapaus tapahtui vuosia ennen Kerriganin nousua Facebookin johtoon.
Tapahtumakulku on aineistossa poikkeuksellisen yksinkertainen.
Nainen vastaa puhelimeen. Hän lähestyy Kerrigania ojentaakseen tämän puhelimen hänelle. Kerrigan vetää haulikon. Nainen pudottaa puhelimen ja juoksee.
Kerrigan ampuu häntä selkään.
Nainen kuolee.
Hetkeä myöhemmin Kerrigan pakenee ase mukanaan ja piiloutuu kerrostalon rappukäytävään. Kun toinen nainen tulee ovesta ostoskassi kädessään, Kerrigan taklaa hänet maahan. Kerriganin seuralainen Otto Ferguson joutuu lopulta raahaamaan itkevän ja sekavan miehen pois paikalta.
Kerrigan oli tapahtumahetkellä ilmeisen psykoottisessa tilassa. Se voi selittää hänen käyttäytymistään. Se ei herätä henkiin naista, jonka hän ampui selkään.
Eikä se selitä, miten tällaisen historian omaava henkilö saattoi myöhemmin kulkea yritysmaailman huipulle ilman, että kukaan pysähtyi kysymään ilmeistä kysymystä.
Kuka tarkasti Randall Kerriganin taustan?
Vielä olennaisempi kysymys kuuluu:
välittikö kukaan?
Kerrigan ei noussut yksin
Kerriganin puolustajat tulevat epäilemättä huomauttamaan, että monet tässä jutussa kuvatuista teoista ovat vanhoja.
Se on totta.
Juuri siksi ne ovat merkittäviä.
Kerrigan ei jättänyt menneisyyttään taakseen noustessaan yritysjohtajaksi. Hän toi ihmisensä mukanaan. Otto Ferguson toimii nyt Facebook West Coastin ylimmässä johdossa. Samoin John Victor ja Ray Thomas. He eivät ole satunnaisia vanhoja tuttuja. He muodostavat edelleen Kerriganin ympärillä toimivan ytimen.
Ja heidän työnkuvansa ovat muuttuneet samalla kun heidän käytettävissään olevat resurssit ovat kasvaneet. NCM:n näkemän sisäisen materiaalin mukaan Fergusonin tehtäviin on kuulunut kilpailijoiden työntekijöiden kaappaamisten ja tappamisten suunnittelu. Sisäisiä ongelmia on ratkaistu työntämällä työntekijöitä hissikuiluihin ja jätemyllyihin.
Erityisen paljastava on tapa, jolla organisaatio käsittelee näiden operaatioiden juridista asemaa. Facebookin omia työntekijöitä ei käytetä.
Miksi?
Koska se olisi laitonta.
Sen sijaan käytetään Facebookin omistamaa Oculus Tacticalia.
Oculus on oikeusjutuissa. Facebookin kanta on, etteivät ne koske Facebookia.
Siinä on modernin yhtiövallan täydellinen kiteytys.
Jos rikos tehdään suoraan, se on rikos. Jos sama rikos tehdään oikean tytäryhtiön kautta, siitä tulee organisaatiorakenne.
Poliisi jää portille
Tässä kohdassa Kerriganin tarina lakkaa olemasta kertomus yhdestä ihmisestä.
Facebook West Coastilla on jotain, mitä tavallisella Night Cityn rikollisella ei ole.
Raja.
Yhtiöalueen ovella poliisin toimivalta loppuu.
Facebookin General Counsel Jennifer Newstead on ollut mukana ennakkopäätöksessä, jonka mukaan yhtiön henkilöstö voidaan juridisesti käsitellä yhtiön omaisuutena. Poliisin mahdollisuuksia pidättää yrityksen työntekijöitä ilman markkinaoikeuden päätöstä on tämän seurauksena olennaisesti rajoitettu. Newstead toimii itse Night Cityn markkinaoikeuden puheenjohtajana. Lukija saa itse arvioida asetelman terveyttä.
NCM:n tarkastamassa toisessa tapauksessa poliisi saapuu Facebookin tiloihin etsimään Kerrigania. Kerrigan kävelee takaisin yhtiöalueelle.
Poliisit jäävät ulkopuolelle. Hänen henkilökuntansa tietää miksi.
“NCPD:llä ei ole mitään oikeuksia yhtiöalueella.”
Teknisesti tämä voi olla täysin lainmukaista.
Se on juuri ongelma.
Mitä tapahtuu, kun rikollinen saa yhtiön?
Night Cityssä on totuttu siihen, että suuret yhtiöt toimivat eri säännöillä kuin muut.
Meille sanotaan, että tämä on välttämätöntä. Yritykset ylläpitävät infrastruktuuria, tarjoavat turvallisuutta, luovat työpaikkoja ja täyttävät ne aukot, joihin kaupungin omat instituutiot eivät enää pysty.
Ehkä.
Mutta järjestelmä rakentuu oletukselle, että yhtiöiden sisäinen valta on jotenkin vastuullisempaa kuin kadulla käytetty valta. Randall Kerrigan on testi tälle oletukselle.
Mitä tapahtuu, jos toimitusjohtaja ei olekaan hillitty teknokraatti? Entä jos hän on mies, joka on käyttänyt vuosia mustista ihmisistä rasistisia nimityksiä? Mies, jonka lähipiiri on käyttänyt automaattiaseita Night Cityn kaduilla? Mies, joka on suunnitellut ruumiiden käyttämistä rikoksen lavastamiseen? Mies, joka tarttuu naistoimittajaan työpaikallaan?
Mies, joka ampui pakenevan naisen selkään?
Mitä tapahtuu, kun tällainen ihminen saa käyttöönsä miljardiluokan yhtiön rahat, tiedustelujärjestelmät, yksityisen armeijan, lentokaluston, asejärjestelmät ja lakiosaston?
Vastaus näyttää olevan:
hänestä tulee erittäin vaikea pidättää.
Tämä ei ole vain Facebookia koskeva juttu
Olisi houkuttelevaa ajatella, että tämä on yksi poikkeuksellisen mätä yritys.
Silloin voisimme ratkaista ongelman vaihtamalla toimitusjohtajan.
Mutta Kerriganin tapaus osoittaa jotain paljon epämiellyttävämpää.
Night City on rakentanut järjestelmän, jossa raha muuttuu lainkäyttövallaksi.
Yritys voi omistaa alueen, jolla poliisi ei käytännössä toimi.
Se voi omistaa turvallisuusorganisaation.
Se voi omistaa tytäryhtiön, jolle väkivalta ulkoistetaan.
Se voi palkata lakimiehet, jotka määrittelevät missä viranomaisen valta päättyy.
Ja kun tämän koneen ylimmälle istuimelle päätyy väkivaltainen rasisti, järjestelmä ei automaattisesti pysäytä häntä.
Se suojaa häntä.
Siinä on tämän jutun varsinainen paljastus.
Randall Kerrigan ei ole pelottava siksi, että hän on poikkeus Night Cityn järjestelmässä.
Hän on pelottava siksi, että järjestelmä näyttää toimivan hänen kohdallaan täsmälleen niin kuin se on rakennettu toimimaan.
Night City Mirror jatkaa Facebook West Coast Corporationin johtoryhmää, Oculus Tacticalia sekä Kerriganin aikaisempaan toimintaan liittyviä kuolemantapauksia koskevaa tutkintaa. Pyydämme henkilöitä, joilla on tietoa Kerriganin, Fergusonin, Victorin tai Thomasin toiminnasta, ottamaan yhteyttä toimitukseemme suojatun kanavan kautta.